Lundiin!! Till Lund!! (ehkä vika postaus)

Päätin nimetä tämän (ehkä) viimeiseksi jäävän postauksen todella raflaavasti, koska toivon että tämä postaus löytyy jonkun Lund-option kanssa painivan googlailujen kautta. Tämän blogin alkupäässä käsiteltiin Lundiin muuttamiseen ja opiskeluun liittyviä käytännön asioita yleisellä tasolla ja harjoiteltiin bloggailua ja kirjoittamista, keskivaiheilla on keskitytty enemmän omiin kokemuksiin ja kenties niistä postauksista välittyy se, että täällä on ihan oikeasti aika kivaa! Loppupäässä olen päässyt egoilemaan kaukomaanmatkoilla ja omilla nettijulkaisuilla (hint hint työnantajat, etenkin think tankit ja media!). Tämä blogi on siis tullut jos ei nyt draaman kaaren niin ainakin elinkaarensa loppuun.

Kirjoitan kandiani (Bachelor’s thesis) ja valmistun kolmen vuoden jälkeen tänä keväänä. Uudet seikkailut odottavat jossakin toisessa yliopistossa, mihin hakeminen on ollut sellainen rumba että se ansaitsisi oman bloginsa. On tullut aika summata kokemuksia ja kertoa joitakin tärkeimpiä asioita mitä ottaa huomioon jos pohtii tänne muuttamista.

  • Oletko miettinyt tutkinnon suorittamista Lundissa? Tee se! Tähän on vaikea lisätä mitään muuta. Muutaman vuoden opiskelu ulkomailla on jotakin, mitä jokaisen tulisi kokea. Se antaa lukemattomia kokemuksia ja perspektiivejä ihmisiin, asioihin ja paikkoihin tavalla, mitä on vaikea kuvailla. Sen ymmärtää vasta kun aikaa on kulunut. BIDS englanninkielisenä kehitystutkimusohjelmana on pohjoismaalaisille ja miksei muillekin eurooppalaisille lottovoitto: ohjelma on lukukausimaksuton, se tulee suoritettua ulkomailla, alan todelliset työkielet Euroopassa ovat englanti, ranska ja espanja ja tämä ohjelma opettaa alansa slangin, ja viimeiseksi, Lund on arvostettu pohjoismainen Oxford.
  • Tee muuttoilmoitus ja rekisteröidy heti saapuessasi Ruotsissa. Muuttoilmoitus hoituu helposti netissä. Ruotsissa mikään ei toimi ilman personnummeria joka annetaan Skatteverketistä.
  • Ruotsi on kallis maa (se, että Suomi olisi elinkustannuksiltaan jotenkin erityisen kallis maa on paskapuhetta – tämä oli pakko päästä sanomaan). Hae opintotukea: suomalaisena ulkomailla tutkintoa suorittavana opiskelijana olet oikeutettu opintotukeen siinä missä Suomessa opiskelevatkin. Muista hakea opintotukea ajoissa Kelan sivuilta. Tarvitset todennäköisesti todistuksia ja papereita siitä, että opiskelet Lundissa, joten käänny yliopiston puoleen (ts. meilaa ihmisille jotka lähettävät sähköpostiisi jatkuvalla syötöllä mailia Lundista ja BIDSistä).
  • Jotta asiat onnistuvat mahdollisimman sulavasti kannattaa avata pankkitili Ruotsiin. Tätä varten tarvitset personnummerin ja passin. Vuokra, laskut ja nettiostokset on aina helpointa maksaa paikalliselta pankkitililtä. Suomen ja Ruotsin välillä ei rahan siirrossa kulu yleensä kahta pankkipäivää pidempään.
  • Hae kämppää ajoissa! Alkupään postauksissa kuvailen hakuprosessia enemmän, mutta AF Bostäder ja LU Accommodation ovat ehdottomasti parhaat tavat löytää opiskelija-asunto. Pari vinkkiä: hae heti kun mahdollista, hae ensimmäiseksi vuodeksi asuntoa nimenomaan Lundista, ja hae korridorrumia. Halvassa korridorissa erilaisten ihmisten kanssa tutustuu muihin opiskelijoihin tavalla, mikä ei muualla onnistu. Kun Lund on tullut tutuksi on helpompi muuttaa Malmöhön tai vaikka Kävlingeen toisena tai kolmantena vuonna.
  • Ota Suomesta kännykkäliittymä jolla voi soittaa ja käyttää dataa Pohjoismaissa lisämaksutta, tai irtisano vanha sopimuksesi ja hanki personnummerin saatuasi ruotsalainen liittymä.
  • Tykkää tästä postauksesta ja hyväksy opiskelupaikkasi Lundista. 😉 Kolmessa vuodessa ehtii hyvin oppia ruotsin ja englannin ja onhan tämä aivan uskomaton kokemus! Bileyliopisto? Jep. Kansainvälistä? Jep. Kööpenhamina lähellä? Jep. Mahtavia ihmisiä? Jep. Näyttää hyvältä CV:ssä? Jep.
Advertisements

Matkakuume, wanderlust

Recappia viime ajoilta ja jotain uutta.

Pari viime postaustani käsittelivät Ruandaa. Olimme toukokuun pari ensimmäistä viikkoa reissaamassa ympäri Ruandaa UPF-porukalla, ja matka oli käsittämättömän hyvä. Postaukseni julkaistiin myös UPF:n reissublogissa ( http://upflund.se/travel ) mutta ajattelin että ne sopisivat tännekin. Tähän postaukseen en saa (enkä jaksa) kirjoittaa reissusta enempää, mutta kesäloman aikana saatan päivittää Ruanda-kokemuksia tännekin. Jos olet tulossa Lundiin ja haluat saada mahdollisimman paljon irti ajastasi täällä tee itsellesi palvelus ja liity heti UPF:ään. Sen olen tainnut pari kertaa jo mainitakin!

Viikon päästä on viimeinen sosiologian kotitentin (esseen) palautus. Siitä alkaa kesäloma. Palautukset venyvät täällä pidemmälle kesään kuin Suomen yliopistoissa, mutta hyvä puoli tässä on se, että kun 15 op:n kurssin tentti on kesäkuun puolella tulevat kesäopintotuet todella helposti. Tämä tuleekin tarpeeseen koska ulkomailta käsin kesätöiden löytyminen Suomesta on lähes mahdotonta. Lähetin tänä keväänä noin 70 hakemusta ja sähköpostini täyttyi kiitos muuta ei kiitos -vastauksista. Tältä lukukaudelta, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saan yhteensä 45 opintopistettä. Se on paljon – 4 melko laajaa kurssia. Ensi lukukaudelle, viimeiselle täysin Lundissa suoritettavalle lukukaudelle, ilmoittauduin kolmelle kurssille. Viimeiset pakolliset ohjelmaan sisältyvät kurssit käydään silloin ja päätin ottaa yhden kurssin Peace & Conflict Studiesia extraa. Yhteensä pisteitä tulee 37,5. Kesän aikana teen research proposal -suunnitelmaa minor field study -projektia varten. Tämä olisi tarkoitus palauttaa lokakuun puolella, tutkimus olisi tarkoitus tehdä joulu- tai tammikuusta alkaen Ruandassa. Tämmöisen minor field studyn pituus on yleensä kaksi tai kolme kuukautta ja se liittyy kandin tekemiseen. Päivitän siitä lisää myöhemmin.

Ruandasta tarttui valtava matkakuume. Tämä syksy on viimeinen vähään aikaan jolloin tiedän tarkkaan mitä tapahtuu, ja koska kesälle ei töitäkään löytynyt, päätin viettää kesäloman tien päällä. Reissaan Lundista Norjan Nordkappiin ja Nordkapista Suomen puolelle Helsinkiin. Helsingistä lähden juhannuksen jälkeen takaisin luontoon, Tampereelle, Ouluun ja Repoveden kansallispuistoon. Varusteet on jo hankittu (Varusteleka toimittaa halvalla ja nopeasti Ruotsiinkin, vink vink) ja intoa löytyy. Kilometrejä tulee niin maan perhanasti! Tosiaan, tämä on tämmöinen nyt jos koskaan -tilanne. Nordkapin olen halunnut nähdä jo pitään ja ensi kesänä tapahtuu, noh, kuka tietää missä sen viettää. Ehkä pyöräilemässä ympäri Benelux-maita, ehkä muuttamassa New York New Yorkiin (olisi hienoa lukea maisteriksi Columbia Universityssa).

Sain aamulla emailiin Hostelworldin blogipostauksen matkailua inspiroivista ja ties mistä leffoista (ks. http://www.hostelworld.com/blog/12-classic-films-that-will-feed-your-wanderlust-and-inspire-you-to-travel-the-world/159036?source=newsletter-hwsun310515 ). Tämä lista oli aivan paska. Katsokaas tästä oma listani kahdestatoista elokuvasta joita olen katsonut hajoillessani opiskelijakoppiini ja odottaessani lähtöpäivää.

  1. Into the Wild
  2. Wild
  3. The Beach
  4. The Road
  5. Interstellar
  6. Mad Max: Fury Road
  7. Forrest Gump
  8. Apocalypse.Now
  9. Død snø/Dead Snow (Norja, Norja!)
  10. Australia
  11. Hotel Rwanda
  12. Sauna (mama I’m coming home)

Toki Hostelworldin listalla on “klassisia” ja vanhoja leffoja ja omalta listaltani löytyy moderneja Hollywood-paskoja, mutta kyllä minun listani voittaa Hostelworldin hipsterikurat. Hyvää Netflix-sunnuntaita kaikille!

Rwanda 14-05-2015

Rwanda as a country and the Rwandan identity are marked by a 100-day-long event in 1994. In approximately 100 days an estimated 1 million people were slaughtered in the Rwandan Genocide. The genocide was the result of a long chain of events and developments that started at some point during the colonial times when the Hutu-Tutsi-Twa classes were formalized into ethnic categories. Over a long period of time, tensions between the categories increased, and a critical point was reached when an airplane carrying presidents Habyarimana and Ntaryamira was shot down. The country fell into chaos and systematic propaganda against Tutsi population resulted in a genocide.

Thursday the 14th of May is a warm, sunny day. Rickard and I are the last people left of our group, the rest have already left Kigali. We’re back in the capital, enjoying our last three days in Rwanda. Safaris are out of question for us now; they are expensive and when Rickard tries calling a safari company nobody answers the phone. There is a lot to see and experience south of Kigali, towards the Burundian border, and we decide to go and visit the churches and memorial sites of Ntamara and Nyamata. Genocide memorials are everywhere, nearly every town and village has one. We start our journey at Hôtel des Milles Collines, better known as Hotel Rwanda. Under new leadership the hotel has been turned into a luxury resort with massage beds, huge screens, restaurants and a swimming pool. We grab an expensive lunch and start looking for a way to get south.

Dad, here’s proof of me visiting the famous Hotel Rwanda.

We learn that the easiest way to travel south is by hiring a driver and car. Mr. Urimubenshi happens to be waiting outside the hotel and we negotiate a good deal with him. It really turns out to be a good deal – Mr. Urimubenshi knows a lot and is eager to share with us everything he knows about the country, its history and the sites we visit.

Rwanda can be surprisingly flat for being a country of a thousand hills. This is especially true for the southern and eastern parts of the country. Drive for ten minutes and you’ll be surprised how flat it can actually be. We drive through small places such as Kicukiro and Karumuna. We pass a huge swamp, a river, fields and a goat whose bleat sounds like a special effect from a movie because of the Doppler effect. Mr. Urimubenshi takes a right to a dirt road and we arrive at our first destination, the Ntarama memorial. At Ntarama, we are greeted by Ann-Marie, the caretaker and guide. She takes us for a tour.

Ntarama Church and memorial.

All buildings at the memorial are as they were at the end of the genocide. There are holes in the brick walls, dark spots on the walls and marks of explosions from hand grenades. The garden is beautiful, Ann-Marie’s stories are absolutely terrifying. And yes, there are a lot of skulls in what is left from the church where people took refuge.

Ntarama Church and memorial.

There is a structure in the middle of the beautiful garden that looks like a phone booth. We wonder what that is. Ann-Marie tells us it is where the flame of remembrance used to burn. They hardly ever burn it anymore, though, since gas is too expensive. According to the stories of the handful of people who survived thousands of people took refuge in the church and died there – but now gas is too expensive to keep one flame burning in their honor. “Fuck”, I think. I quote Rudyard Kipling and write “Lest we forget” in the guest book. We bid farewell to Ann-Marie and head back to the car and drive further south to Nyamata.

The flame of remembrance.

The Nyamata memorial is very similar to Ntarama in that it is equally horrifying. Here, too, the refugees first fought the militia forces that came for them with wooden sticks, stones and anything they could find. Eventually their resistance was suppressed and the results are still there to be seen. Skulls, bones, burnt and bloody clothes. Behind the church there are catacombs for the remains of the victims. A pouring rain starts when we are down there and we are trapped under a plate roof right next to entrance to the catacombs for a long time. We have a lot of time to reflect on what we’ve seen and experienced here. Then Mr. Urimubenshi runs off into the tropic storm and returns with an umbrella. There is a big church right next to the memorial site. We quietly walk inside – there are a few people praying quietly and the devout atmosphere is tangible. Urimubenshi waits outside, playing on his cellphone. There is a woman kneeling in front of the altar; she looks like she’s crying. We head outside, go back to the car, and head back north towards Kigali.

When it rains, it rains.

When it rains, it rains.

The church.

The church.

On the way back to Kigali our driver wants to take us for a short tour at a small local market in Nyamata. It’s supposed to be packed on Tuesdays and Saturdays but now it’s empty. There are several tailor shops in there. If I’ll ever come back I’ll buy myself a new suit and shirt here.

Back in Kigali we’re exhausted. It’s still quite early and we’ll have daylight for a few hours so we decide to visit the city library that we have not yet seen. It only takes us a couple of minutes to get the by motos and we head for the cafeteria on the top floor. We get our fika (and it’s big and good), and when we’ve finished it something big happens a couple of tables from us. A man proposes to his girlfriend, she says yes and there is a lot of hugging, cheering and tears of joy. Unbelievable! We head back to our hostel for beers.

The proposal.

The proposal.

Rwanda 06-05-2015

After 9am it’s already hot. About an hour earlier we experienced a shower of tropical rain that stopped as suddenly as it started. The ground is already dry and it’s a still day. I’m sweating in my shirt and suit jacket but the wind from riding in the back of a motorbike taxi helps a bit. I learn that my driver’s name is Polo and he’s only been to elementary school. “There’s my home, I was born nearby and I’ve always lived in Kigali”, he says, pointing down into a valley some ten meters below us. Despite his limited education he speaks perfect English and we have a discussion about development studies and sociology. Everybody in Kigali speaks English. I grasp tightly to a handle behind me while Polo keeps pointing at the scenery and driving faster and faster. “I’m starting to understand why they call Rwanda the land of a thousand hills”, I yell over the sound of traffick. “Yeah, wait ’till you see the provinces”, laughs Polo. I have no idea what to expect from the provinces.

We arrive at the World Bank Group’s office. A sign at the reception says that bringing guns in the office is not allowed. Armed soldiers patrol outside. Judging by the gear they’re wearing they must be sweating more than me. WBG’s local chief of communications welcomes us and leads us to a conference room. We talk about development aid, Millennium Development Goals, and Rwanda’s national Vision 2020 program that set a goal for Rwanda to become a middle income country by the year 2020. We learn that most of the development aid that is channeled to Rwanda through the WB goes to agricultural development – after all, most of the people in Rwanda live off agriculture. After the meeting we head for a lunch in a restaurant hidden at the end f a bazaar. We have a Rwandan ex-lundastudent with us who tells us about the culture of accountability in Rwanda. People elected into political positions have to once a year attend a public meeting and publicly explain why they have or have not kept their election promises. We also learn that the current President of Rwanda is an active Twitter user, has his own hashtag and holds “ask me anything” type of events online.

11054839_1066236480058761_4774637983916040311_n

At World Bank Group’s office in Kigali. Mr. Rogers Kayihura explains what the Bank does in Rwanda.

Suited up and welcomed warmly to the Bank!

Suited up and welcomed warmly to the Bank!

After lunch we head to the Swedish embassy in Kigali, and barely manage to escape another shower of rain. We met the chargé d’affaires Maria Håkansson and the head of development cooperation, Joakim Molander. We had a long discussion about the embassy’s responsibilities and operations in Rwanda and the region, and the staff added new, European perspectives to the discussions we had had earlier today. Needless to say, a lot of group pictures were taken both at the World Bank office and the embassy. Once again, a big thank you to Rogers Kayihura, Maria Håkansson and Joakim Molander for making the visits possible and teaching us so much!

Embassy of Sweden in Kigali. A lot of group pictures were taken.

Embassy of Sweden in Kigali. A lot of group pictures were taken.

After the visit to the embassy it was time to go for an adventure. We took motos to the city district of Remera where the rooftops were guarded by majestic hawks and beer and cheese was served by friendly and helpful staff at a restaurant. We also found a driving school cooperative and were invited to drive. Since most of us already have a license we politely declined. Maybe next time! We took a bus and motos back to the hostel and had dinner at the exactly right time. I’m finishing this blog post in darkness. Power was cut off by a thunderstorm. The sound of a heavy rain against the roof is pleasing to the ear. We have a torch, a deck of cards and a hammock.

A driving school cooperative style. Men and women were stading in lines waiting for their turns to show their skills behind the wheel.

A driving school cooperative style. Men and women were standing in lines waiting for their turns to show their skills behind the wheel.

Taking the line 320 back to the hostel. We decided to ride the whole line instead of heading back to our bunks just yet. I’m glad we decided so.

Taking the line 320 back to the hostel. We decided to ride the whole line instead of heading back to our bunks just yet. I’m glad we decided so.

Uusi artikkeli julkaistu

Uusi artikkelini julkaistiin UPF Lundind webzinessä, Utrikesperspektiv.se:ssä. Lukekaa kaikki englanninkielinen juttuni Dashing through the snow: the resource race in the Arctic tästä:
http://utrikesperspektiv.se/?p=821

Trevligt helg, kära lilla!

Lund-blogista ruokablogiksi

Lähes kaikki blogit on nykyään ruokablogeja joten minäkin päätin kokeilla.

WP_20140513_001

Iso ja terveellinen aamiainen kirjastossa ja BIDSin nollning-budjettihakemuksen täyttämistä.

WP_20140531_003

Saatiin korridoriin valtava leipä.

WP_20140531_001

Tässä kuvassa leikataan leipää.

WP_20140527_001

Essee väännetty loppuun.

WP_20140407_002

Research proposal.

WP_000105

Max Burger i Lund.

WP_20140403_015

Team building -viikonloppu. Suunnittelimme nollningia.

WP_20140703_002

Tää taitaa olla Suomesta. Söin kesälläkin, tästä riitti kolmelle.

WP_20140817_010

Näillä pärjäsi yllättävän pitkälle.

WP_20140521_16_03_50_Pro

Aamiainen on päivän tärkein ateria jne.

WP_20140413_001

Aamiainen jne.

WP_20140320_011

Kavereiden kanssa pidimme pizzaillan. Näitä oli useampikin.

WP_20140322_003

Pizza.

Alla herkullisia, tunteella ja taidolla tehtyjä lounaita.

WP_20140408_001  WP_20140331_006 WP_20140412_003 WP_20140519_002 WP_20140518_001Alla jotain ihan muuta.

WP_20141112_17_52_39_Pro

Kööpenhamina.

WP_20141029_18_59_48_Pro

Tein itse ja säästin.

WP_20140924_003

Tein itse ja säästin.

WP_000085

En läheskään aina syö yksin.

Edit: deleted double attachments.

UPF Webzine

Nyt ei ole aikaa ruokabloggailulle. Mun ensimmäinen webzine-artikkeli julkaistiin.

http://upflun.squarespace.com/utrikesperspektiv/2014/4/27/the-illegal-honeymoon-human-trafficking-in-the-maldives.html#.U15IWVcfMU8

Seuraava postaus voi olla jo ruokablogia. Mä olen aika täpinöissä ja teen jo seuraava juttua webzineen. Samaan aikaan tappelen lukuvuoden viimeisen koulutyön kanssa. Kurssilla tehdään 8-10 sivun research proposal.

Ruokablogipostaus tulee koostumaan aika lailla pizza- ja avokadopasta-kuvista.

#Fabulous

Feb is fab. Eilen venähti baarimikkohommien jälkeen palaveriviskillä pikkutunneille asti joten on ollut väsynyt päivä. Värmlands nation tarjoili hyvää brunssia ja ilma on aivan loistava joten kyllä tästä vielä pääsee vauhtiin. Hint hint, kazakstanilainen vodka on älyttömän hyvää.

Kävin äsken hakemassa Systembolagetista ja Butterick’sista tavaraa illan UPF-sitseille. Noita menoja ja meininnejä kun täältä löytyy kannattaa muistaa Butterick’s (http://www.buttericks.se/) jos jaksaa ja haluaa panostaa bileisiin. Tuolta löytyy esimerkiksi melkein kaikki.

Muuten täällä on tullut hajoiltua koulutehtävien kanssa. Pari viikkoa sitten oli tentti, jossa annettiin 12 pisteeseen (2 kysymystä, 6+6p) aikaa kaksi tuntia, joten kiire tuli. Saa nähdä miten se nyt meni, englantikaan ei luistanut parhaalla mahdollisella tavalla kahdeksalta aamulla. No, sen jälkeen ruvettiin tekemään kurssin toiseen seminaariin esseetä, jonka palautin eilen. Tässä seminaariosiossa käsiteltiin kulttuuria, arvoja ja kehitystä ja esseessä saikin taiteilla sanojen kanssa välttääkseen determinismin ja rasistiset argumentit. Seminaari on ensi viikolla, katsotaan miten meni.

Muista käynnissä olevissa jutuissa UPF:ssä ja Social activities groupissa on ollut aikalailla tekemistä. Social activities groupin kanssa on suunniteltu kaikenlaisia juttuja nollningiin eli seuraavien opiskelijoiden fuksiaisiin, mutta ne suunnitelmat ovat vielä todella auki. UPF:n webzineen olen alkanut suunnittelemaan artikkelia Malediiveista ja ihmiskaupasta siellä ja UPF:n PR-ryhmässä sain jo ensimmäisen työnkin valmiiksi. Ehkä siihen vähän sain apua.

Image

Tein (melkein kokonaan) ihan itse! Kuvaa painamalla pääsee tyyppaamaan tuon UPF:n tapahtuman. Kesällä UPF:n porukka reissaa Almedaleniin.

Salilla olen jaksanut käydä melkein joka viikko sen lupaamani kolme kertaa mistä olen tosi ylpeä! Sain jonkunlaisen pienen tulehduksen ja nyt on ollut viikon mittainen tauko treenaamisesta, mutta kohta se jatkuu ihan normaaliin tapaan. Taidan pakata treenikamoja mukaan kun menen ensi viikolla yli viikoksi Suomeen että saan rutiinia takaisin ja Gerdahallenissa kehtaa mennä heti vapaiden painojen puolelle kun treeni täällä jatkuu. Suunnitelmissa on ollut aloittaa kamppailulajikin, mutta sen etsiminen on nyt ollut vähän jäissä; pitää olla fitissä kunnossa ennenkuin kehtaa mennä jne jne… Täällä on sulkapallo kovassa huudossa ja kävin pelaamassa kavereiden kanssa kerran. Saattoi jäädä viimeiseksi kerraksi kun sain turpaan niin pahasti. Ehkä futiksessa menee paremmin, mietittiin tuossa yhden luokkakaverin kanssa että keräisimme porukkaa kasaan ja menisimme potkimaan kunhan ilmat lämpenee. Saunojakin löytyi lisää! Kuulemma joissain opiskelija-asuntoloissa niitä on (mistä en tietenkään ollut tietoinen, koska niitä asuntoja on niin surkean vähän) ja nyt on innokas saunakaveri, mikä on hienoa.

Seuraava blogipostaus taitaa olla ruuasta, koska täällä kaikki pyörii safkan ja fikan ympärillä. Olen itsekin innostunut ihan uudella tavalla ruuanlaitosta ja alan olla jo aika hyvä leipomaan. Otan tuossa viikkojen varrella kuvia ja teen tästä vielä osittaisen ruokablogin.

Niin, ja koska Feb is fab:

Image

Iisii

Nyt iisii.

Uusi vuosi, paljon kujeita. Jouluna teki hyvää päästää yli kuukaudeksi pois Lundista, käydä mökillä, syödä paljon, viettää uusi vuosi New Yorkissa ja levätä vain. Samalla rustasin pari kotiesseetä jotka piti vuoden alussa palauttaa. Arvosanaksi tuli B (4) eli kyllä stressin alla kirjoittaminen onnistuu. Mitähän ihmettä.

Sitten palasin Lundiin ja päätin alkaa aktiiviseksi monellakin rintamalla. Kaveri teki minulle uuden saliohjelman jota olen nyt hyvin noudattanut, kolmena aamuna viikossa. Liian ahneena jatkoin tottakai siitä, mihin joskus olin jäänyt, ja pari ensimmäistä viikkoa oli täyttä tuskaa. Kyllä kannatti, koska nyt ei eilinen rääkki tunnu yhtään niin pahalta. Kyllä tuo hyvältä tuntuu kun tahdittaa päiviä treenillä. Akateeminen elämä on törkeän epäterveellistä: päivät ovat istumista ja ainoa liikunta saadaan kirjastojen välillä ja kahvikoneella kävelemisestä missä menettää fyysisen kunnon lisäksi mielenterveytensä. Jos tästä haluaa selvitä hengissä pitää muistaa olla salilla eka ja salilla vika.

Ryhdyin myös aktiiviseksi student unionissa, joka kääntyisi jotakuinkin tiedekunnan opiskelijayhdistykseksi. Aktiivisuus tähän asti on toisaalta ollut vain baarimikkotoimintaa, mutta jostain pitää aloittaa. Eikä se hullumpi juttu ole hengailla yhdistuksen baarissa ja kaataa kavereille bisseä aina välillä kun samalla pääsee nauttimaan ilmaisista ruuista ja juomista. Tässä vielä edustava kuva nohevasta baarimikosta. Siis tuo tuommoinen vasemmalla.

Image

Näitä hommiahan ei tarvitse tehdän kuin iltaisin aina silloin tällöin. Hauska päästä silti katselemaan baarin elämää tiskin toiselta (pahemmalta vai paremmalta?) puolelta. Ja on tästä hyötyä toki tulevaisuudenkin kannalta, student unionit kun antavat tarvittaessa suosituksia ja työtodistuksia vapaaehtoisilleen.

Taisin joskus aikaisemmin kertoa saksalaisista. No, saksalaiset eivät ole kadonneet mihinkään, eivätkä ole saksalaisten juomatavat. Sambarissa (student unionin baari) pääsin kertaamaan alkusammutustaitoja, kun kanssaopiskelijat innostuivat esittelemään saksalaista juomakulttuuria ja -lauluja sytytetyn sambucan kanssa. Ketään ei kuitenkaan viety sairaalaan.

Utrikespolitiska föreningen, The Assiciation of Foreign Affairs (UPF) on Lundin järjestöjen kärkeä mihin kannattaa jokaisen opiskelijan aineesta riippumatta liittyä. Näin minäkin tein UPF:n Get Active -iltamissa. Tekemistä löytyy laidasta laitaan: on pr-toimistoa, verkkolehteä, activity committeeta ja travel committeeta, valokuvausta, radio-ohjelman tekoa, painettuun lehteen kirjoittamista… vaikka mitä enemmän tai vähemmän globaaleihin aiheisiin liittyvää. Jäsenille on vaikka mitä etuja ja jokainen pääsee mukaan ainakin johonkin ryhmään. Itse liityin pr- ja webzine-ryhmiin jotta pääsisin harjoittelemaan lisää kirjottelua ja ehkä jopa julkaisemaan netissä jotakin. Mielenkiintoista tekemistä missä saa olla mukana juuri niin paljon kuin itseä kiinnostaa. Nähtäväksi jää saanko juuri tuon löysyyden takia mitään oikeasti valmiiksi.

Kaiken tämän kanssa Social Activities Group ja tentit jatkavat pyörimistä. Nyt käynnissä oleva kurssi on jaettu kahteen tenttiin ja kahteen seminaariin joihin valmistellaan esseet. Seminaarit, esseet ja tentit vetää ja tarkistaa eri opettajat, mutta kuitenkin kurssista saa vain yhden arvosanan. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuosta sekamelskasta joskus arvosanaksi tulee ja millä perusteilla.

Kuitenkin melkein suurin projekti kaiken lukemisen ohessa on luokkakaverini aloittama THRIVE Farmers -yhtiön kahvin markkinoiden laajentaminen Pohjoismaihin. THRIVE Farmers kehitti uuden supply chain -mallin, jossa kahvinviljelijöiden tulot nousevat roimasti verrattuna Fair Traden ketjuun, perinteisestä puhumattakaan. THRIVE uskaltaa kantaa myös suurta yhteiskuntavastuuta ja sillä suunnitelmia ja tukea kahvinviljelijöiden kylä- ja muihin yhteisöihin, joten kyse on hyvinkin eettisestä kaupasta. No, tällä hetkellä kauppa käy kuitenkin vain Etelä-Amerikasta Yhdysvaltoihin, mutta tämän haluaisi kaverini muuttaa ja lähteä laajentamaan THRIVE-kahvin kauppaa tänne pohjoiseen. Joka maan markkinoita analysoimaan ja kontakteja keräämään tarvitaan kuitenkin joku, ja minä lupauduin hoitamaan Suomen-asioita. Nythän projekti on vasta alkutekijöissään eikä mikään ole vielä kovin varmaa, mutta pitkiä iltoja olen ollut tekemässä muistiinpanoja tuosta supply chainista ja markkina-analyyseistä. Hemmetti, onko kehitysmaatutkijasta tulossa kauppamies?

Niin, ja stressiä lisää vielä ruotsin kielikin. Asun nyt melko mukavassa kämpässä Lundin juna-aseman vieressä. Vuokraemännät tosin linjasivat, että koska suomalaisen kannattaa työelämän kannalta oikeasti oppia ruotsia, talossa ei puhuta enää mitään muuta kuin ruotsia. För helvete. Nyt pitää kyllä alkaa vielä etsimään uutta huonetta jostakin, koska muiden nurkissa asuminen alkaa käydä jo todella hermoille. Tähän toisen ihmisen talossa asumiseen ei vain totu. Vuokrattu huone ei ole läheskään sama asia kuin vuokrattu asunto, koska täällä kuitenkin asuu jonkun toisen kodissa. Ja yksin ei pysty olemaan. Onneksi vietän ystävänpäivän Amsterdamissa ja pääsen tuulettumaan.

Koitan tämän kaiken härdellin keskellä etsiä myös kesätöitä. Vietän kesän Suomessa, koska Lundista on välillä päästävä pitkiksi ajoiksi pois. Pääsykokeet Suomeen myös lähestyvät ja odotan ilmoittautumisen alkamista.

Tulee kiireinen kevät.

Tähän loppuun mainostan vielä diaspora* projectia, käyttäjiensä yksityisyyttä kunnioittavaa avoimen lähdekoodin Facebookia. Eikö olisikin hienoa kun pystyisi jakamaan tapahtumia, kuvia ja kuulumisia kavereiden kanssa ilman pelkoa siitä, mihin kaikki mitä jaat ja kirjoitat päätyvät. Vielä kun löytäisi eettisen sähköpostin jostakin eikä tarvitsisi ruokkia Googlea. Painakaa linkkiä, liittykää tuonne ja tehdään diasporasta mahtava!

https://sechat.org/i/be13729a0e9a

Olen nyt niin eettisyyspäissäni, että mietin jopa Ubuntun asentamista läppärille.

Hyvää joulua,

mä olen Suomessa. Ja uuden vuoden New Yorkissa. Ja lomailen kunnolla.

Kaksi kotiesseetä pitää saada tammikuun puoliväliin mennessä valmiiksi ja kirjat otin mukaan mutta kyl noista tenteistä on helposti päässyt tähän asti läpi…

Joulun kunniaksi paras joululaulu ikinä.